Tämän syksyn ja kevään aikana on monta kyynneltä vierähtänyt silmäkulmasta kun on seurannut mäkihyppy maailman tapahtumia. Ensin Janne Ahosen upea mäkiviikon voitto, Harri Ollin toilailut, Tommi Nikusen päätös jättää maajoukkue ja nyt tämä viimeinen: Kaikkien aikojen mäkikotka Janne Ahosen päätös lopettaa mäkihyppy uransa.

Päätös oli odotettu, mutta silti yllätys. Aikasemminhan eräs lehti jo näyttävästi otsikoi uran loppumisesta("muistakaa mistä luitte tämän ensin"). Itselläni oli kuitenkin pieni toive siitä että ura jatkuisi, varsinkin kun sai kuulla tästä ns. vajaa kausi versiosta. Olisin niin toivonut Jannen saavan sen henkilökohtaisen olympiakullan, valitettavasti se, mutta vain se jäi Ranelta saavuttamatta.

Jannen ura on huikea, lähitulevaisuudessa ei rikota viiden mäkiviikon voittoa. Toivottavasti ei tulla koskaan rikkomaankaan, paitsi tietenkin se seuraava suomalainen kuningaskotka.

Niin, se seuraava...Nyt rupeaa sitten puhaltamaan uudet tuulet mäkimaajoukkueessa, uusi valmentaja ja uusi ykköshyppääjä. Ehkä onkin aika jollain tavalla uusiutua. Ns. ykköshyppääjän viittaa pääsee varmasti sovittelemaan monikin. Matti Hautamäki on vahva ehdokas kunhan saa hypyn kulkemaan, ehkä se hyppy rupeaakin nyt kulkemaan kun ei enää jää "Jannen varjoon" ja tietenkin tämä toinen Janne. Happonen on myös valmis levittämään kotkansiivet ja liihottelemaan voittoon, mutta tämä pitäisi aloittaa jo heti alkukaudesta eikä vasta keväällä ja tietenkin meillä on Harri Olli, kunhan vähän rauhoittuu ja saa kokemusta niin siinä meillä on myös oiva kotka. Eikä saa unohtaa Arttu Lappia, Veli-Matti Lindströmiä ja monia muita nuorukaisia. Eiköhän me saada menestyvä ilmavoima myös Ahosen jälkeen, kyse on nyt vaan siitä kuka on ilmavoimien kapteeni eli ketä saadaan valmentajaksi. Niitä en nyt ala spekuloimaan, mutta sitä olen miettinyt että olisiko myös Janne Marvailan aika vetäytyä ja ottaa hänen tilalleen joku toinen? Näin saataisin sitten täysin uudistunut joukko...

Kuningaskotka lentää viimeisen lentonsa Lahdessa 9. heinäkuuta, yhdessä ystäviensä ja rakkaiden kilpatovereiden kanssa. Upea tapa jättää hyvästit mahtavalle uralle.

Muistan kuinka monta kertaa sitä on jännittänyt television ääressä Jannen hyppyjä, kuinka on pelännyt hurjia kaatumisia ja vielä hurjempia hyppyjä. Miten kyynnel on vierähtänyt poskelle niin suruissa kuin iloissaja kuinka on saanut nauraa Jannen kommenteille. Toivottavasti saamme nauttia Jannen hyppytietämyksistä myöhemmin joko kommentaattorina tai valmentajana.

On pakko kiteyttää tämä nyt, tai muuten kirjoitan romaania. Lyhyesti ja yksinkertaisesti:

Kiitos Janne! Kaikkien aikojen kuningaskotka ja sankari! Kiitos!

Ne mitä Janne meille toi:

http://hiihtoliitto.sporttisaitti.com/urheilijakortti/?num=12379&laji_i=20004